Viikko hypnoosissa tms. 

Sydämeni hakkaa riivatusti hakatessani läppärin näppäimiä. En tajua mitään, en tajua ihan niin yhtään mitään näistä esseistä, joita yritän parhaillaan kauhu kurkussa viimeistellä. Aivoni kumisevat tyhjyyttä. Deadlinet tykyttävät kuumottavina detaljeina takaraivossani. Edes palmupuiden suihke täällä Etelä-italiassa ei minua pahemmin rauhoita. Opintostressi on asettunut ajatuksiini asumaan.

Internetin algometrit lukevat taas vaihteeksi minua kuin avointa kirjaa ja tadaa, silmilleni lennähtää mainos maksuttomasta hypnoosikurssista verkossa. Siis what? 

“Maksuton: Viikko hypnoosissa 13.12. – 17.12.2021  joka ilta klo 21:00, uusi hypnoosi tai hypnoottinen luento.” 

OMG. Tartun tähän tilaisuuteen sekuntiakaan miettimättä ja ilmoittaudun mukaan. Pian linkki illan istuntoon jo kilahtaa sähköpostiini. Selätänkö stressini? Katoanko upeille hypnosfääreille? Pääsenkö luvattuun mahdollisimman rentoon tilaan, vai mitä hittoa tulee tapahtumaan?

Maanantaina teen ensimmäisen hyppyni hypnoosin syövereihin. Illan aiheena on ”Massahypnoosi: Irtipäästäminen ja yhteys kaikkeen”. Minulla on session alussa noin tuhat selainikkunaa läppärillä auki, mutta klikkailen niitä kiinni naama irvessä. Nyt saatana päästä irti, päästä, päästä irti stressistä ja kaikesta paskasta!  Ensin minua jonkun verran mietityttää, onko tämä massahypnoosi jotain superhuttua. Pälyilen tietokoneeni ruutua epäuskoisesti. Mitä helvettiä olen oikeastaan tekemässä? Huoleni osoittautuu turhaksi alta aikayksikön. Hypnomies-Minkkinen puhuu ruudullani pehmeästi ja transsahtavasti. Suljen silmäni ja vaivun pumpulimaiseen tilaan. Itkuttelen jossain vaiheessa, kun päästän irti kaikesta paskasta, ja kyllä, myös opintostressistä. Näen seuraavana yönä katarttista painajaista, jossa vilistelee entisiä ystäviä ja tuttuja menneiltä ajoilta hypäten yksi kerrallaan alitajunnastani pois – toivottavasti lopullisesti. Tuosta unesta on upea herätä nykypäivään, istahtaa tietokoneen äärelle ja jatkaa dada-esseiden väsäämistä. Ei paskempaa puuhaa.

Tiistai-illan hypnoosisessiossa on tarkoitus valjastaa mielen voima rakkauden alkemian kautta. En tajua mitään. Mieli on jotenkin aivan vitutusta pullollaan ja rakkaudelliset ajatukset aika vähän kiikkuvat päässä. Miten hyvä hetki kaivella rakkauden reseptiä, joka kuulemma jokaisen sisältä löytyy. Imaisen rakkautta jokaiseen soluuni. Oikein kellun rakkauden kuplassa. Annan Minkkisen sanat sujahtaa pääni sisään. Kyllä, mä rakastan mua. Olen rakkaus! Minkkinen näyttää olevan flunssainen. Normaalisti paheksuisin julkista röhistelyä, mutta hän kun toimii rakkauden lähettiläänä saunanlauteilta käsin, niin menköön ❤️

Keskiviikkona herään upeaan auringonpaisteeseen ja mielikin on jotenkin ah niin valoisa. Hypnoilu alkaa toimia? Illalla tulisi valjastaa mieleni voima upottautumalla manifestoinnin saloihin, mutta valitettavasti illan sessio peruuntuu, kun Minkkinen on järkevästi päättänyt parannella flunssaansa ja peruu keskiviikkoillaksi suunnitellun session. Meditoin illan tuijotellen Emmerdalea. Meneehän se ilta ihanasti näinkin.

Torstaina Minkkinen kertoo Facebook-sivullaan parantelevansa flunssaa ja siirtävänsä hypnosessiot ensi viikkoon. Harmillista, mutta arvostan – olisi todella typerää työskennellä lentsupäissään. Seuraavalla viikolla hypnoviikko ei kuitenkaan jatku, mutta tarjolla olisi paljon muuta Minkkisen järjestämää istuntoa tietokoneruudun äärellä. Jätän sessiot väliin.

Ciao ciao.

Tekijä: Kirsi Kissis

I have the emotional stability of an Ikea table.