Music, this and that etc.

Angelyne – Driven to Fantasy

Levy on pehmeä kuin purkka, mutta sen ydin on terästä. Kuin feministinen manifesti.

Angelyne, tuo upea blondi ja kultti-ikoni, tunnetaan parhaiten vaaleanpunaisesta Corvettestaan ja mystisistä mainostauluistaan, jotka ilmestyivät ympäri Los Angelesia 80-luvulla. Nimellä ”Angelyne” provokatiivisesti poseeraava femme fatale synnytti hetkessä maailmanlaajuisen kohun.

Angelynen toinen sooloalbumi Driven to Fantasy julkaistiin alunperin vuonna 1986. Tänä vuonna albumista julkaistiin säihkyvän pinkki uusintajulkaisu, uuuh! Levy julkaistiin yhteistyössä Dark Entries Recordsin kanssa levymerkin 15-vuotisjuhlan kunniaksi. Driven to Fantasy on levyllinen glamouria, sähäkkää new wave -sytkytystä ja 80-luvun pastellista syntikoiden kuorruttamaa kimallusta – ja sen alla kuplii feministinen voima. Tämä levyn uudelleenjulkaisu on paitsi nostalginen pala historiaa, myös kunnianosoitus naiselle, joka mursi rajoja ja loi ikonisen imagon täysin omilla ehdoillaan.

Albumin avausraita Tangerine Rose iskee heti vasten kasvoja tyylillä, joka on yhtä aikaa dekadentti ja itsevarma. Erityisesti kappaleissa Sex Goddess, Skin Tight ja Flirt Angelyne leikkii naiskuvilla. Hän on yhtä aikaa jumalatar ja punk-asenteinen kapinallinen, joka kieltäytyy sulautumasta mihinkään perinteiseen muottiin. Naisten oikeus määritellä omat fantasiansa ja olemuksensa on Angelynelle keskeinen teema, ja vaikka se esitetään glitterin ja vaaleanpunaisen hattaran läpi, se on silti armoton.

Angelynen ääni on kiehtova elementti koko levyn ajan. Se on melodramaattinen, ehkä jopa liioiteltu, mutta juuri siinä piilee sen voima. Hän ei pyri olemaan minkään standardin mukainen laulaja, vaan tuo esiin itsensä sellaisena kuin hän kokee olevansa.

Driven to Fantasy on albumi joka vetoaa niihin, jotka uskaltavat unelmoida suuremmin ja räikeämmin. Angelyne ei vain kutsu meitä fantasiaan, vaan haastaa meidät ottamaan siitä ohjat. Levy on pehmeä kuin purkka, mutta sen ydin on terästä: feministinen manifesti, joka on puettu pinkin tanssipopin ja äärimmäisen itsevarmuuden väreihin. Tämä albumi on kuin Angelyne itse – kupliva, kimalteleva, vaarallisen vastustamaton, ja lopulta, syvempi kuin ensi silmäyksellä uskaltaisi arvatakaan.

In English

The album is soft like bubblegum. Its core is steel – like a feminist manifesto.

Angelyne, the stunning blonde and self-made icon, is best known for her pink Corvette. She is also known for mysterious billboards that appeared all over Los Angeles in the ’80s. The name ”Angelyne” and the provocative femme fatale posing on those billboards sparked a worldwide sensation overnight.

Angelyne’s second solo album, Driven to Fantasy, was originally released in 1986. This year, the album was re-issued in a dazzling pink edition — oooooh! Released in collaboration with Dark Entries Records. This re-release celebrates the label’s 15th anniversary. Driven to Fantasy is an album full of glamour. It features sizzling new wave beats and ’80s pastel synth sparkle. But underneath it all bubbles a feminist force. Angelyne is not merely an object to be gazed at; she is the scriptwriter and director of her own story. This re-release is not only a nostalgic piece of history. It is also a tribute to a woman who shattered boundaries. She created an iconic image entirely on her own terms.

The opening track, Tangerine Rose, hits you right in the face with a style that is both decadent and confident. Angelyne doesn’t hide—she owns every note and every step. In particular, tracks like Sex Goddess, Skin Tight, and Flirt show Angelyne playing with feminine imagery. She is both goddess and punk-attitude rebel. She refuses to conform to any traditional mold. Women have the right to define their own fantasies and identities. This is central to Angelyne’s message. Even though it’s presented through glitter and cotton candy pink, it remains uncompromising.

Angelyne’s voice is a fascinating element throughout the album. It’s melodramatic, perhaps even exaggerated, but that’s where its power lies. She doesn’t try to be a conventional singer; instead, she expresses herself as she sees herself.

Driven to Fantasy appeals to those who dare to dream bigger and bolder. Angelyne doesn’t just invite us into a fantasy—she challenges us to take control of it. The album is soft like bubblegum. But its core is steel. It is a feminist manifesto wrapped in pink dance-pop and extreme confidence. This album is like Angelyne herself. It’s bubbly, glittering, and dangerously irresistible. In the end, it is far deeper than one dare to guess at first glance.