Jäähallin kirkkaissa valoissa, nuoruuden varjot sylissä
Olin joskus nuori aikuinen, silloin kun kapakassa sai vielä polttaa ja elämä maistui yhtä aikaa liian karvaalta ja makealta. Nyt istun tuolissa, jäähallin kylmässä illassa, ja kitara sytyttää vanhat sarveni hehkumaan.
Keikan pari ensimmäistä uudehkoa biisiä eivät sytytä, mutta siinä vaiheessa kun keikan kolmas biisi, Today, alkaa, huomaan yllättäen ulisevani itkusta. Ehkä siksi, että James Iha oli juuri sitä ennen höpissyt jotain suomeksi, kömpelöä, suloista, ja yhtäkkiä idolini oli niin lähellä, että sydän ei kestänyt.
Ja sitten se: Stand Inside Your Love.
Kuuntelin sitä repeatillä tuhat kertaa silloin kauan sitten, kun mun hamsteri kuoli. Pieni eläin, iso suru. Nyt jäähallissa, vuosien jälkeen, sama laulu hajoittaa kaihoon. Kyyneleet putoavat yhtä luonnollisesti kuin silloin, kun peitin hamsterin pahvilaatikkoon.
Uudet biisit vilahtavat keikkasetissä, mutta eivät sytytä. Ne ovat kuin kylmiä katuvaloja, joista ei jää muistoa. Mutta kun vanha tuotanto vyöryy päälle – Bullet With Butterfly Wings, 1979, Disarm, Tonight, Tonight, Zero, Ava Adore ja niin edelleen, sydän tanssii kapakan nurkassa taas, vaikka jalat pysyvät jäykkinä tuolissa.
Keikka päättyy, mutta veri ei rauhoitu. Minussa soivat yhtä aikaa kapakan savu, hamsterin hauta, Jamesin suomenkieliset höpinät ja se nuori aikuinen, joka vielä uskoi, että musiikki voi pelastaa.
manykissis.blog 