Silittelin Sillin tiikeribyysii

25.4.2015

Vääntäydyn hivenen eilisestä eilahtaneessa olotilassa Räjäyttäjien keikalle Ääniwalliin. Sataprosenttisen sopiva mielentila illan antia ajatellen. Bändi soittaa lauantain pääesiintyjänä TusovkaRockissa.

Keikka alkaa viehkeästi, kun minut kiskaistaan lavalle karjumaan ekan biisin kertsit. Vaikea siihen touhuun tosin on keskittyä – sillä Sillin (basisti Mikko Siltanen) tiikeribyysat varastavat silmäni. Hypnokintut! Välitön byysakateus!

Bändin laulusolisti Jukka kietoo tytöt ja pojat pauloihinsa niin lavalla, kuin yleisön seassa elukkamaiseen tyyliinsä kiemurrellen. Keikkakansa intoutuu intensiiviseen yhteislauluun (A-kaljat sun muut klassikot) huuruisessa hurmostilassaan. Alex jytisyttelee viidakkorumpujaan, ah, kunnes makaa maassa. Nastan kaoottista. Suorastaan äimistyttävää, kuinka räjävedot parantuvat kerta toisensa jälkeen, vuodesta vuoteen – eli tämä(kin) on paras Räjäyttäjien keikka, jolla olen koskaan sytkinyt!

Takahuoneessa Silli päättää yhtäkkiä vaihtaa housunsa  – ja viskaa tiikeribyysansa lattialle, ei! Nostan housut sylini hellään huomaan ja silittelen niiden samettista pintaa. Hellyyspuuskani saattaa johtua siitä, että lääkäri on määrännyt minulle samaisella viikolla kissansilityskiellon. Jotkut tuijottavat touhuani hivenen kummeksuen. Vien tiikeribyysat turvaan kadotukselta, ennen kuin nilkuttelen kotiini jonkun sorttisessa räjärakkauspsykoosissa. Ensi kertaan.
Kuuntelin kirjoitellessani SSIONia.

Tekijä: Kirsi Kissis

I have the emotional stability of an Ikea table.