Markus Kuotesaho olisi helppo lokeroida Seiska-lehden sivuilla paistattelevaksi superturhakkeeksi. Markus on tullut monelle suomalaiselle tutuksi myös muista medioista tv-ohjelmien, haastattelujen sun muiden julkisten esiintymisten myötä.
Mielenkiintoinen Markus on kaikkea muuta kuin turha julkkis ja hänen elämästään riittää legendaarista kerrottavaa vähintäänkin Markus Kuotesaho – legenda jo eläessään -kirjan (2020) verran. Kirjan on kirjoittanut Kirsi-Maria Hiltunen (Koikkela Kustannus).
”Ja mitä vitun heinäsirkkaparvejaki sitä on tulosa, ku näyttää, että ne Raamatun ennustuksetki vaan totteutuu. Kyllähän se on maailmanlopun eellä.”
Kirjassa käydään läpi viihdyttävällä tatsilla Siikajoella asuvan Markuksen elämän kaarteita aina lapsuusvuosista 1960-luvulta tähän päivään. Kerrottavaa pulppuaa muun muassa koulunkäynnin vaikeudesta, hiihtämisestä, autorakkaudesta, perhe-elämästä, romujen keräämisestä, normeista ja niiden rikkomisesta, ujoudesta, itseluottamuksesta, rohkeudesta, maailmanlopusta, matkustelusta, julkisuudesta, hameista, korkokengistä, meikkaamisesta, terveydestä, peloista, mieheydestä, naiseudesta, traktoreista sekä rakkaudesta työntekoon, luontoon ja naisiin.
”Nyt kuoli se Janzekki. Se oli kaikista pahin asia. Parisuhteelleki ihan sama, olokoon naiset vaikka tynnyrisä päällään, mutta Janzek…”
Erityisen rakastavasti Markus kertoo koiristaan. Niin rakastavasti, että tirautan aika isot itkut lukiessani hänen tarinointia pienestä, suloisesta, nyt jo edesmenneestä Janzek-koirastaan.
”Silloin mulla oli jo tissit, meikit ja kaikki. Siinä oli moottoripyöriä siinä parkissa. Mää aattelin, että ei saatana, mää nytkään uskalla mennä, että jos siellä on jotaki helevetin enkeleitä.”
Kiinnostavien arkielämän tarinoiden ohella parasta kirjassa on se, että jutut tulevat suoraan Markuksen suusta. Voit sielusi korvin kuulla hänen upeaa murteista murinaa perkeleillä höystettynä, vaikkei kirjassa kirosanoja joka rivillä viljellä. Markuksen itsensä ja Kirsi-Maria Hiltusen ottamat kuvat vangitsevat silmät. Kirjaa ei haluta päästää pois näpeistään.
”En yritä näyttää naiselta. Yritän näyttää mieheltä joka yrittää näyttää naiselta. Pitää olla mies, vaikka ois transsu! Siinähän se hauskuus onki! Sehän on ihan älytöntä hommaa, vaan mitä sitte, antaa olla rauhasa älytöntä! Omaksi iloksi minä pukkeudun. En miehiä varten, enkä naisia varten.”
Symppis-Markus säväyttää empimättömällä elämänasenteellaan ja suorilla sutkautuksillaan. Markus Kuotesaho on valloittava oman tiensä kulkija. Ihanasti oma itsensä sisäisesti ja ulkoisesti. Sen myös tämän kirjan mukaansatempaavat tarinat osoittavat. Minulle kirjasta jää lämmin rakkausolo. Kuin olisin istunut Markuksen kanssa tovin päiväjallukahvilla. Olen myyty!
Kirjan valokuvat hivelevät silmiä ja katsottavaa on runsaasti – lähes 200 kuvan verran. Valokuvaajat: Markus Kuotesaho ja Kirsi-Maria Hiltunen
In exotic English
Markus Kuotesaho would be easy to compartmentalize on the pages of Seiska magazine as a roasting superhero. Markus has also become familiar to many Finns from other media through TV programs, interviews and other public appearances.
An interesting Markus is anything but a useless celebrity and there is enough to tell about his legendary life for at least a book Markus Kuotesaho – Legenda jo eläessään (the legend while already alive, 2020). The book was written by Kirsi-Maria Hiltunen (Koikkela Kustannus / Small Publisher Koikkela Kustannus).
And what a fucking locust herd it is, the result seems to be coming true. Yes, it is before the end of the world. –Markus Kuotesaho
The book goes through the curves of the life of Markus, who lives in Siikajoki with an entertaining touch all away from his childhood years from the 1960s to the present day. Narrative flow includes school difficulty, skiing, car love, family life, garbage collection, norms and violations, shyness, self-confidence, courage, the end of the world, travel, publicity, skirts, high heels, makeup, health, fears, manhood, womanhood, tractors and love for work, nature, and women.
Now that Janzek died. It was the worst thing of all. Your relationship is exactly the same, let the women be wearing a barrel, but Janzek …
-Markus Kuotesaho
Markus talks about his dogs especially lovingly. So lovingly that I cry pretty big cries as I read his story about his little, sweet, now deceased Janzek dog.
Back then, I already had tits, makeup, and everything. It had motorcycles in that Park. I guessed it wasn’t Satan, I’m still afraid to go, that if there’s any hell of angels. -Markus Kuotesaho
In addition to the interesting stories of everyday life, the best thing about the book is that the stuff comes straight from Markus’ mouth. You can hear the ears of your soul with his magnificent dialects roaring with devils, even though the book doesn’t cultivate swear words in every line. The pictures taken by Markus himself and Kirsi-Maria Hiltunen catch the eye. You don’t want to let the book out of your fingers.
I’m not trying to look like a woman. I try to look like a man who tries to look like a woman. Must be a man, even if he is a trans! That’s the fun! That’s a foolish thing to do, but whatever, let’s be foolish! For my own pleasure, I dress up. Not for men, and not for women. -Markus Kuotesaho
Sympathetic-Markus tones with his unhesitating attitude to life and outright tangles. Markus Kuotesaho is a captivating walker in his own way. Wonderfully himself internally and externally. This is also shown by the immersive stories in this book. For me, the book leaves a warm feeling of love in my guts. Like I was sitting with Markus on a daytime jallu coffee. Oh joy!
manykissis.blog 