Jorge Elbrecht has described his album Presentable Corpse as a “sunshine pop,” flavored with lyrics that dive with an imaginary touch inside the head of a Vietnam soldier. There are stories of remorse, homesickness, anger and nostalgia for life.
For me, the Vietnam War is a distant thing and the album takes me on a completely different kind of trip. The airy psychedelic pop songs on the album set my inner black sun on fire. That sun, however, does not push out anger, remorse, or sorrow, but radiates me something beautifully heartbreaking.
Throughout the album, the songs of Presentable Corpse are melodic and dreamlike, just like honey. Elbrecht sings sweetly like a popstar from the 60’s. It brings a fascinating contrast to his lyrics, which are like diary entries of painful times, thoughts, and feelings. Melancholic vibes of this album go into my heart and bones like a thunderstorm and that feeling is so addictive I never want it to end.
Listening this record once is not enough, and I find myself spinning through the vinyl three times right at the first hearing. There is some gloomy magic in this album. I can already say that this is THE album of my year 2021.
Jorge Elbrecht on kuvaillut albumiaan Presentable Corpsea ”auringonpaistepopiksi”, jonka sanoituksissa sukelletaan kuvitteellisella tatsilla Vietnamin sotamiehen pään sisälle. On tarinoita katumuksesta, koti-ikävästä, vihasta ja elämän nostalgiasta.
Minulle Vietnamin sota on kaukainen asia ja albumi vie minut aivan toisenlaiselle tripille. Albumin ilmavan psykedeeliset popkappaleet sytyttävät sisäisen mustan aurinkoni tuleen. Se aurinko ei kuitenkaan uhku vihaa, katumusta tai surua, vaan sädettää minuun jotain kauniisti sydäntäsärkevää.
Presentable Corpsen kappaleet ovat kauttaaltaan hunajaisen melodisia ja unenomaisia. Elbrecht laulaa suloisesti kuin kuuskytluvun poppari. Se tuo kiehtovaa kontrastia hänen sanoituksiinsa, jotka ovat kuin päiväkirjamerkintöjä tuskallisista ajoista, ajatuksista ja tunteista. Tämän albumin melankoliset fiilikset menevät luihin ja ytimiin kuin ukkosmyrsky, ja tämä tunne on niin koukuttava, etten halua sen koskaan loppuvan.
Kertakuuntelulla tästä levystä ei saa tarpeekseen – huomaan pyöräyttäväni vinyylin kolme kertaa läpi heti ensi-istumalta. Tässä albumissa on synkkää taikaa. Tiedän jo, että tämä on minulle vuoden albumi 2021.
manykissis.blog 