9.5.2015
Superlauantai. Lauantaitranssit Helsingin Ääniwallissa. Jaarittelen kuitenkin tuntitolkulla sinne menoa – kestäisiköhän pääni yksintranssailua? Olen odottanut iltaa jo parisen kuukautta, sillä bändikattaus on mitä parhain. Suuntaan Sivukirjasto -mutkan kautta transsiloihin, myöhässä. Illan annista ehdin kyttäämään Circlen, Death Hawksit ja Teksti-TV 666n. Hyvä.
Joudun aluksi räpiköimään lyhyyteni kirotussa suossa Circlen keikalla, sillä näkökenttäni täyttävät miljoonat päät ja selät. Hevi raikaa, vaan nyt en voi tyytyä pelkkiin kuuloaistimuksiini. Pakko nähdä nämä miehet, joilla on kintuissaan aina ne universumin upeimmat byysat. Lisäksi alkaa sapettamaan, kun lievästi jurrinen lapsilauma ympärilläni räplää älypuhelimiaan. Alan tanssahdellen vääntämään itseäni kohti eturiviä ja aika pian tuon päämäärän saavutan. Nyt voin keskittyä keikkaan ja ignoorata ympäriltäni kaiken muun.
Bändi imaisee minut planeetallensa saman tien. Hevirytistelyn, krautrokin, mätön ja jumittelun aaltoileva kokonaisuus toimii taas kerran. Harvalla bändillä on moista lavaenergiaa. Superseksikästäkin. Olen sanaton. Hulmuttelen metritukkaani jonkun sorttisessa moshauspsykoosissa. Orgastinen, hikinen, vaarallinen keikkakokemus, jota on mahdotonta sanoiksi pukea. Kokonaisvaltainen transsi. Sydämeni läpättää rakkaudesta. Niin ja mitä byysiin tulee, niin nyt pisimmän korren vetävät Janne Westerlundin sukkahousut.
Circlen keikka vie minut mukanaan avaruusmatkalle, josta en meinaa päästä enää takaisin. Seuraavana soittovuorossa on Death Hawks Ääniwallin pienemmällä puolella (toisin kuin Circle ja Tekstarit, jotka isommalla puolella). Paikka on täyteenammuttu. Yritän kytätä keikkaa aluksi kapakka-alueelta, mutta kakofoninen saundi ei maita. Survoudun salin puolelle yleisön sekaan. Onnistun näkemään keikkalavasta vain vähän, eli ripauksen laulaja Teemu Markkulan päälaen kiharaista tukkaa. Death Hawksin musiikki löytää heti tiensä sisuksiini. Olen kuin rokkirokotuksen saanut nainen. Ah. Trippailen taas.
Death Hawksien jälkeen siirryn takaisin isommalle puolelle ja änkeydyn eturiviin odottamaan Teksti-TV 666:n keikkaa. Hyvin soittavat ja onhan Piritorilta taivaaseen jo jonkun sortin klassikko. Hivenen taidan hoilotella mukana.
Hurmaannun Tekstareiden laulajan tanssimuuveista. Balettitanssija! Äärimmäisen viehkoa ja viihdyttävää katsottavaa tuo hänen varpaillaan tepsuttelunsa. Kiitos ja moi!
❤
Kuuntelin kirjoitellessani King Gizzard & the Lizard Wizardia.
manykissis.blog 