Maailmantuskani on käynyt sietämättömäksi. Kuin tilauksesta amerikkalaisen synapop-bändi Future Islandsin tuore, viides albumi The Far Field tupsahtaa julki juuri tänään.
Albumi on ehjä kokonaisuus. Kuunnellessa tuntuu, kuin olisi hypännyt turvalliselle, tuttuun rytmiin puksuttavalle junamatkalle. Tässä pinkin värisessä junassa eivät pommit räjähtele, eikä matka raiteilta harhaudu synkkyyden laaksoon. Laulaja Samuel Herringin persoonallinen, tunnetta pursuava vokalisointi nostattaa silmäkulmaan rakkaustipan, jos toisen.
The Far Field sisältää 12 kappaletta, joista jokaisessa on jonkun sortin hittiainesta – sielua silittelevän soljuvaa ja kivasti kasarihtavaa synapoppia. Syvimpään hurmaan saattelee Shadows, jossa Herring duetoi tulevan vaimoni Debbie Harryn kanssa. Heidän upeat äänensä ovat kuin luodut toisilleen. Eargastista!
Useat albumin biisit tuovat mieleeni New Orderin ja The Curen tuotannon saundeineen ja bassolaineineen. Se viehättää. Yleismaailmallinen vitutus katoaa kappaleita kuunnellessa – ainakin hetkeksi.
manykissis.blog 