Slowdive: Slowdive
Dead Oceans, 2017
Legendaarinen shoegaze-bändi Slowdive tekee henkeäsalpaavan paluun 22 vuoden mittaiselta, ikuisuudelta tuntuneelta levytystauolta julkaistessaan neljännen albuminsa Slowdive. Fanitan bändiä satasella ja tämä hetki tuntuu niin juhlavalta, että haalin haltuuni vinyylin hopeanhohtoisen spessuversion.
Slowdive tarjoaa shoegazea tatsilla, johon vain tämä bändi pystyy. On kitarasäröttelyä, joka ravistelee pakahduttavasti vatsanpohjaa – onnistuneemmin kuin minkään muun shoegaze-yhtyeen tuotanto koskaan. On Rachel Goswellin ja Neil Halsteadin unettavan sumuisia ja hyvällä maulla kaiutettuja vokaaleja sekä suloista saundiesekamelskaa. Albumi aiheuttaa kuumalta tuntuvia läikähtelyjä koko kropassa. Kertsit lennättävät jonnekin kauas, josta ei haluta palata takaisin reaalimaailmaan.
Albumin kappaleet ovat rakenteeltaan pitkälti sitä, mitä Slowdivelta on ennenkin kuultu. Nyt kappaleisiin on kuitenkin tarttunut mukaan jotain tuoreelta tuntuvan jäistä ja raikasta, raadollisen kaunista äänimaisemaa. Sanoitukset pysyvät yhä kaukana rationaalisesta paasaamisesta ja lopputuloksena on vastustamatonta (k)utumusiikkia, jota kuunnellessa huumautuu. Yks kaks tuntuu, kuin Slowdive ei olisi levytystauolla ollutkaan.
Albumin paras kappale on Sugar for the Pill, jota olen kuunnellut päivittäin useaan otteeseen siitä saakka, kun single maaliskuussa julkaistiin. Täydellinen hittibiisi, eikä kyllästymiseni merkeistä ole vielä tietoakaan. Lähes samoille sfääreille minut juovuttavat No Longer Making Time ja Go Get It tarttuvine melodioineen. Albumilta ei löydy ainoatakaan täytebiisiä, vaan jokainen kappale on täyttä tähtipölyä. Slowdivessa on ajatonta taikaa.
manykissis.blog 