Jos rakastat Connan Mockasinia,
rakastat varmasti myös Aldous RH:ta.
If you love Connan Mockasin,
you most certainly love Aldous RH too.
Manchesteriläissyntyinen Aldous RH:n (aka Al Robinson) albumi Respect 4 Devotion (2020, Moshi Moshi Records) julkaistiin viime vuonna. Ostin albumin vasta äskettäin, vaikka tutustuin tähän musiikkiartistiin sattuman kautta jo muutama vuosi sitten. Elin aikaa ennen koronapaskaa, jolloin kävin livekeikoilla. Mac DeMarco soitti Helsingin Circuksessa ja Aldous RH oli häntä lämmittelemässä. Tilanne oli jokseenkin absurdi. DeMarcoa katsomaan tulleet nuoret ihmiset läpättivät suureen ääneen kiinnittämättä mitään huomiota lämmittelyaktiin. Minulle kävi täysin toisin. Aldous RH:n pehmeä esiintyminen vangitsi kaikki aistini ja ärsyttävä pälinä ympäriltäni unohtui. Fanitin heti.
Laitan Respect 4 Devotionin soimaan ensimmäistä kertaa lauantaiaamuna. Levy lautasella heläyttää ilmoille juuri sopivia ääniä tähän hitaaseen viikonlopun tunnelmaan. Aldous RH tarjoaa albumillisen uneliasta funkihtavaa outoilupoppia imelällä falsettilaululla ja rakkautta tihkuvilla lyriikoilla maustettuna. Sulavaa svengiä. Sopivasti vinksallaan olevia syntikkasaundeja. Voiko tästä olla tykkäämättä?
Aluksi minua hämmentää, sillä biisit kuulostavat ihan Connan Mockasinin tuotoksilta. Koko A-puolen kuuntelusessioni menee tätä asiaa äimistellessä, tosin neljännessä kappaleessa Replyssa hypätään pikkuisen Mockasin-polun äänimaiseman ulkopuolelle ja lauletaan raastavasti jostain paskaksi menneestä rakkausviritelmästä. Sydäntäraastavaa. Levyn B-puolta kuunnellessa hämmennykseni on jo laantunut ja levyn laiskan seksikäs maailma vie minut täysin mukanaan – ja kuulen levyllä vain Aldous RH:n.
Respect 4 Devotion -albumin kappaleet ovat ihanalla tavalla pehmeän karheita. Pehmeyttä biiseihin tuo Aldous RH:n sensuellin naukuva lauluääni ja kappaleiden utuinen 70-luvulta ammennettu seksifunkmeininki. Karheutta kappaleisiin tuo lo-fi-otteinen, ei muoviseksi siloteltu tuotanto. Just hyvä! Aldous RH:n albumi kannattaa pistää kuunteluun, sulkea silmät ja antautua tämän kutkuttavan koukuttavan kutumusan vietäväksi.
In exotic English
Manchester-born Aldous RH’s (aka Al Robinson) album Respect 4 Devotion (2020, Moshi Moshi Records) was released last year. I only bought the album recently, even though I met this music artist by chance a few years ago. Mac DeMarco played a gig in Helsinki (venue called The Circus) and Aldous RH was warming him up. The situation was somewhat absurd. The young people who came to see DeMarco talked shit loudly without paying any attention to the warm-up act. Something totally different happened to me. Aldous RH’s soft act captured all my senses and the annoying noise around me disappeared. I was immediately a fan.
I play Respect 4 Devotion for the first time on Saturday morning. The record on the plate brings in the air just the right sounds for this slow weekend atmosphere. Aldous RH offers an album full of dreamy funkish strange pop flavored with sweet falsetto vocals and love-themed lyrics. Melting swing. Appropriately oblique synth sounds. Can anybody dislike this?
At first, I’m confused that the songs sound quite much like Connan Mockasin’s productions. The entire A-side listening session of mine goes on wondering this issue, although the fourth track Reply jumps a tiny bit outside of Mockasin’s soundscape, and the lyrics about shit love thing are just heartbreaking. Awww. Listening to the B side of the album, my confusion has already disappeared and the lazy sexy world of the album takes me completely out of this world – and I only hear Aldous RH on the album.
The songs on the Respect 4 Devotion album are wonderfully soft rough. The softness of the songs is brought by Aldous RH’s sensuous naughty singing voice and the hazy 70’s funk vibes of the songs. The roughness of the songs is brought by lo-fi-based, not plastic-smoothed production. So good! Aldous RH’s album is worth of listening – close your eyes and enjoy this teasing, addictive, hot romantic music.
manykissis.blog 