Vihaan muoviroskaa.
En myöskään jaksa näinä päivinä kuunnella muoviseksi tuotettua musiikkia.
Onneksi on musiikkia, joka on kaiken muovisuuden ulkopuolella.
Onneksi on Wesley Willis.
In Finnish
Wesley Willis (1963-2003) oli amerikkalainen laulaja-lauluntekijä ja kuvataiteilija. Hän eli lyhyen ja traagisen elämän – oli väkivallan kokemuksia ja vakavia mielenterveysongelmia. Demonit kuiskuttelivat Wesleyn korviin ikäviä asioita läpi elämän. WIllis oli kulttimainetta ja isoa ihailua osakseen saanut oman tiensä kulkija.
WIllisin ura alkoi, kun hänet löydettiin Chicagon kaduilta laulamasta joskus 1990-luvulla. Seurasi levytyssopimusta, keikkoja, julkisuutta. Hän soitteli yksin ja joissain musakokoonpanoissa (Fiasco ym.). Musiikin tekeminen muotoutui Willisin elämän tarkoitukseksi ja hän kirjoitti elämänsä aikana jopa yli 1000 biisiä, kokopitkiä albumeita ja sinkkuja on julkaistu iso kasa.
Willisin musiikki on kaikessa neroudessaan aivan omaa luokkaansa. Hän sanailee ja huutolaulaa sanailee hyvin uniikilla punk rock-meiningillä. Kappaleet muodostuvat melodioista, jotka on ilmeisesti luotu käyttämällä hänen Technics-kiippareiden automaattista säestystoimintoa. Willisin biisien häpeilemättömät sanoitukset kertovat kaikenlaisista elämän asioista ilman minkäänlaista filtteriä. Sanoitukset ovat omalaatuisen outoja, hauskoja ja riettaita. Tarinoita löytyy muun muassa eläimistä, mulletin (eli takatukan) leikkaamisesta, bändeistä, poliiseista, vankilakundeista, supersankareista, roskaruoasta ja mielenterveydestä. Minä tykkään roisista sanattelusta ja Wesley Willisin kappaleet saavat minut hehkumaan onnesta.
Willis tervehti ihmisiä otsia yhteen paukauttaen ja fanit ihan jonottivat päästäkseen antamaan Wesleylle otsa-moit. Willis tituleerasi itseään rokkistaraksi ja hyvästä syystä. Wesley Willis on rockin isä, ikuinen rokkikunkkujen kunkku. Rock over London, rock on Chicago!
In English
I hate plastic trash.
I also can’t stand listening to music that sounds plastically overproduced.
Fortunately, there is music that is outside of all plasticity.
Fortunately, there is Wesley Willis.
Wesley Willis (1963-2003) was an American singer-songwriter and visual artist. He lived a short and tragic life – had experiences of violence and serious mental health problems. The demons whispered nasty things in Wesley’s ears throughout life. Willis was a wanderer of his own way, receiving cult fame and great admiration.
WIllis’ career began when he was found on the streets of Chicago singing sometime in the 1990s. Followed by a record deal, gigs, publicity. He played solo and with some music groups (Fiasco etc.). Making music became the purpose of Willis’ life and during his lifetime he wrote up to over 1000 songs and many full-length albums and singles have been released.
Willis’ music, in all its genius, is in a class of its own. He speaks and shoutsings with a very unique punk rock touch. The songs consist of melodies apparently created using the automatic accompaniment feature on his Technics keyboard. The shameless lyrics of Willis’ songs tell about all sorts of things in life without any kind of filter. The lyrics are peculiarly weird, funny and ragged. Stories can be found on animals, mullet (i.e. backscattering) cutting, bands, cops, prison dudes, superheroes, junk food and mental health, among others. I like rough wording and the songs of Wesley Willis make me glow with happiness.
Willis greeted the people with a headbang and the fans just queued to get to give Wesley forehead hellos. Willis called himself a rock star and for a good reason. Wesley Willis is and will be forever the daddy of rock’n roll, eternal king of all the rock kings. Rock over London, rock on Chicago!
manykissis.blog 